Vuosi 2018, suomalainen 17-vuotias tubettaja tekee biisin homoseksuaalista jääkiekkoilijasta. Viikossa musavideo kerää yli 800 000 katselukertaa ja 14 000 kommenttia, joiden joukossa käsittämättömän määrä vihapuhetta.
Vihapuhe ja tubettajan saamat tappouhkaukset johtavat siihen, että Leijonilta odotetaan kannanotto ja se myös twitterin välityksellä saadaan:
”Kun
#MMkisat on saatu voitokkaasti korkattua, on aika ottaa kantaa ajankohtaiseen asiaan:#Leijonat arvostaa kaikkia kannustajiaan ja myös kaukalosta löytyy suvaitsevaisuutta.”
Myös kolmen eri aikakauden maajoukkuekiekkoilijat ottavat asiaan kantaa. Yksi kertoo että on kiertänyt pukukoppeja 50-vuotta eikä ole törmännyt siellä homoihin. Toinen twiittaa että kaikenlaiset kannustajat ovat tervetulleita ja yhtä arvokkaita. Ja lopuksi nykyinen leijonapelaaja korostaa kuinka kaikenlaisille ihmisille on tilaa maailmassa.
”Ei ole pukukopeissa 50-vuoteen näkyny”, ”arvokkaita kannustajia” ja ”kaikille on tilaa maailmassa”
Kommentteja yhdistää vahvasti ajatus siitä että homoseksuaalisuus ei ole ongelma, mutta yhtälailla ne ulkoistavat homot joukoksi, jonka edustajia ei Leijonissa ole, eikä ehkä ole koskaan ollutkaan?
Oli todellisuus mikä tahansa on kiekkoyhteisöllä paljon tasa-arvotyötä tehtävänä.
Jos oletetaan varovaisesti että vähintään 5-10% ihmisistä on homoseksuaaleja (Väestöliiton 2016 tutkimuksessa lähes 20% 18-24-vuotiaista suomalaismiehistä oli kiinnostunut joko miehistä, tai sekä miehistä että naisista) ja huomioidaan että urheiluharrastus aloitetaan yleensä jo ennen kuin seksuaalinen kiinnostus kumpaakaan sukupuolta kohtaan on herännyt, voidaan helposti päätellä, että lajin pariin lapsena päätyneistä myös tuo 5-10% on homoseksuaaleja. Pikaisesti laskettu tuo tarkoittaa sitä että tilastollisesti jääkiekkojoukkueessa olisi keskimäärin vähintään yksi homoseksuaali.
Jos näin on kannatta jääkiekkoyhteisön olla ylpeä siitä että tältä osin tasa-arvo toteutuu ja jääkiekko on laji joka kuuluu kaikille, riippumatta siitä tykkääkö Ville tytöistä vai pojista. Silloin niin liiton, seurojen kuin jokaisen lajin parissa toimivankin kannataa kuitenkin miettiä miksi pelaaja voi pukuhuoneessa puhua helposti tyttöystävästään tai vaimostaan, muttei poikaystävästään? Urheilija, joka voi joukkueessaan olla täysin oma itsensä, on varmasti entistä vahvempi myös siinä oleellisimmassa eli jääkiekossa!
Jos taas tilanne todella olisi se ettei jääkiekossa olisi Liiga eikä Maajoukkuetasolla yhtään homoa, kannattaisi lajin olla huolissaan siitä että se menettää vähintäänkin tuon 5-10 prosenttia jokaisesta ikäluokasta ja myös sen huippu lahjakkuuksista vain ja ainoastaan pelaajan jääkiekkoon liittymättömän ominaisuuden vuoksi. Silloin liittossa ja sen jäsenseuroissa olisi todellinen peiliinkatsomisen paikka ja katseet kannattaisi kääntää lapsiin ja nuoriin ja miettiä millainen kulttuuri saa jokaisen homoseksuaalin nuoren lopettamaan jääkiekon ennen aikuisikää, riippumatta lahjakkuustekijöistä tai NHL-unelmista?
NHL:n Pride-otteluiden uutisointia USA:ssa. (kuvakaappaus outsports.com)
Tämä blogi kirjoitus keskittyi miesten jääkiekon ympärillä viime päivinä käytyyn keskusteluun, mutta töitä on paljon muissakin lajeissa. Artikkelin kansikuvassa Stockholm Swim Openin ilmettä kevään kisoista, joissa Ruotsin Uimaliitto otti yhdessä kisojen pääyhteistyökumppanin kanssa näkyvästi kantaa kuinka uinti-urheilu kuuluu kaikille.